Luyện nghe bài hát Kalle, Eläinten Ystävä

Kalle oli metsuri,
ern pivn hn huomasi,
Kuinka oravat ja muutkin metsnelimet sytyttivt hnen tuleen.
Kalle tist entistkin paremmin,
Koska joka kerta hn tunsi palavaa intohimoa osuttua hnen kohdalleen.
Kalle, joka oli ollut naista rakastava suomalainen mies,
Ja oli tullut tavallinen elimi rakastava mies.
Kalle oli tullut ulos.

Perkele!

M oon Kalle, menin taikka alle,
Se paremmalle,
Kun on iso nalle.
Ka-Ka-Kalle se oravista,
Lehmist,
Ja elimist rakkahista.

Kalle lopputilin,
veti esiin pilin.
Etsi poroja,
Ne metsn horoja.
Kalle naisista tykks,
Lopulta muille lykks.
huomas, hyv on tulos
Ja huusi: "Olen kaapista ulos!"
se elukoista kiihottuu,
Nkyy iso ja suu.
ky niin kuin tulinen kuu
Ja jnikselle: "I love you!"
ei turhia paineita ota,
Kunhan alla on peura ja
Ja nurkassa sininen potta.
Kallelle kelpaa tai rotta.
Viime vuonna Kalle kvi
Vhn hrn rassaamassa.
sanottiin "Buena" ja "S",
Mutta se nussi vain gerbiilii.
Siell sit on ukkoja,
Mutta Kalle taistelukukkoja.
se palasi Suomeen kki,
ja psi karhun skki.

M oon Kalle, menin plle alle,
Se paremmalle,
Kun on iso nalle.
se tykk oravista,
Lehmist,
Ja elimist rakkahista.

Hei, hei, sin! Etks sit
On Kalle harvaa,
Ja on oltava karvaa.
ei ryypp yhtn tippaa,
Munaa dippaa,
Ja kanssa leikkii homohippaa.

Kallelle muutama jo tarttu,
Sill Kallelle uros tai narttu.
Kallen on sutjakan vakaa,
Ottipa eest tai takaa.
Oli elukka kaunis tai ruma,
nousee pksyss muna.
Kalle on kaunis rasvainen tunkki,
Kallen on plypunkki.
se metsss heiluttaa heppi,
Ilmaan ruoskaa ja keppi.
Kalle se elimist,
tai pienist.
Tietenkn aina ei anna,
Silloin Kallen tytyy panna.
Ne on Kallelle niin kuin menkat,
Mut tehdn taas nainti-enkat.

M oon Kalle, menin plle alle,
Se paremmalle,
Kun on iso nalle.
se tykk oravista,
Lehmist,
Ja elimist rakkahista.

Hei, hei, sin! Etks sit
On Kalle harvaa,
Ja anuksessa on karvaa.
Kalle ei yhtn tippaa,
Munaa dippaa,
Ja poron kanssa homohippaa.

Karvoja Kallen kieleen,
karhu on Kallen mieleen.
Kallen omatunto on huono,
pyllyss krkkyy sudenkuono.
Ehkp on vhn sairas,
Koska puuhevosen rein kairas.
Paikkana oli mets tai ranta,
Haisee Kallen lehmnlanta.
Kalle se "Rallatiraa",
Sill Kallea panettaa.
Etana, leijona, tai siili,
on perss kuin kiimanen hiiri.
Kalle ei kaipaa,
Ja huutaa: "Naikaa, naikaa!"
se huutaa: "Tulen tlt!"
Ja vhn lerssinpt.

Mist sen elimen,
pidn eniten?
Mist? Mist? Mist? Mist? Mist?
lytisin sen elimen,
Josta eniten?
Mist? Mist? Mist? Mist?

M oon Kalle, menin plle alle,
Se paremmalle,
Kun on iso nalle.
Ka-Ka-Kalle se oravista,
Lehmist,
Ja kaikista rakkahista.

Hei, hei, sin! sit arvaa?
On sorttii harvaa,
Ja on oltava karvaa.
ei ryypp yhtn tippaa,
Munaa dippaa,
Ja poron kanssa homohippaa.