Luyện nghe bài hát Kalle, Eläinten Ystävä

Kalle oli metsuri,
ern pivn hn huomasi,
Kuinka oravat ja muutkin metsnelimet sytyttivt Pikku-Kallensa tuleen.
viihtyi tist entistkin paremmin,
Koska joka hn tunsi palavaa intohimoa elimen osuttua hnen kohdalleen.
Kalle, oli ollut tavallinen naista rakastava suomalainen mies,
Ja josta oli tavallinen elimi rakastava mies.
Kalle oli tullut ulos.

Perkele!

M oon Kalle, menin plle alle,
Se paremmalle,
Kun on iso nalle.
Ka-Ka-Kalle se oravista,
Lehmist,
Ja kaikista rakkahista.

otti lopputilin,
Sitten esiin pilin.
Etsi poroja,
Ne metsn horoja.
Ennen Kalle tykks,
Lopulta miehille lykks.
Kalle huomas, hyv on
Ja "Olen tullut kaapista ulos!"
Kalle se kiihottuu,
Nkyy iso ja suu.
Kuumana ky niin kuin kuu
Ja huutaa jnikselle: "I you!"
Kalle ei turhia ota,
Kunhan alla on ja kota
Ja nurkassa ompi potta.
Kallelle hiiri tai rotta.
Viime vuonna kvi Espanjassa
Vhn hrn rassaamassa.
sanottiin "Buena" ja "S",
Mutta se nussi vain gerbiilii.
Siell sit on ukkoja,
Mutta hamusteli taistelukukkoja.
se palasi Suomeen kki,
ja psi nuolemaan skki.

M oon Kalle, menin plle alle,
Se paremmalle,
Kun on iso nalle.
Ka-Ka-Kalle se oravista,
Lehmist,
Ja kaikista rakkahista.

Hei, hei, sin! Etks sit
On Kalle harvaa,
Ja anuksessa on karvaa.
Kalle ei yhtn tippaa,
elimiss dippaa,
Ja kanssa leikkii homohippaa.

Kallelle muutama jo tarttu,
Kallelle kelpaa uros tai narttu.
Kallen on sutjakan vakaa,
elukkaa eest tai takaa.
Oli elukka sitten tai ruma,
Kallella nousee muna.
Kalle on kaunis kuin tunkki,
Kallen on plypunkki.
Kalle se metsss heppi,
Ilmaan ruoskaa ja keppi.
Kalle se elimist,
tai pienist.
Tietenkn ei elimet anna,
Silloin Kallen pullaa panna.
Ne pivt on Kallelle niin menkat,
Mut huomenna tehdn nainti-enkat.

M oon Kalle, plle taikka alle,
Se paremmalle,
Kun on iso nalle.
Ka-Ka-Kalle se oravista,
Lehmist,
Ja kaikista rakkahista.

Hei, hei, sin! sit arvaa?
On Kalle harvaa,
Ja on oltava karvaa.
Kalle ei yhtn tippaa,
Munaa dippaa,
Ja poron leikkii homohippaa.

tarttuu Kallen kieleen,
Runkkaava karhu on mieleen.
Kallen omatunto on huono,
Kunnes pyllyss sudenkuono.
Kalle on vhn sairas,
Koska pyllyyn rein kairas.
oli sitten mets tai ranta,
Haisee terskassa lehmnlanta.
se laulelee: "Rallatiraa",
Sill Kallea panettaa.
Etana, leijona, tai siili,
Kalle on kuin kiimanen hiiri.
ei metshommia kaipaa,
Ja elimille "Naikaa, naikaa!"
se huutaa: "Tulen tlt!"
Ja vhn lerssinpt.

lytisin sen elimen,
Mist pidn
Mist? Mist? Mist? Mist? Mist?
Mist sen elimen,
Josta eniten?
Mist? Mist? Mist? Mist?

M oon Kalle, menin taikka alle,
Se paremmalle,
Kun on iso nalle.
se tykk oravista,
Lehmist,
Ja kaikista rakkahista.

Hei, hei, sin! sit arvaa?
On Kalle harvaa,
Ja anuksessa on karvaa.
Kalle ei yhtn tippaa,
Munaa dippaa,
Ja poron leikkii homohippaa.