Luyện nghe bài hát Kalle, Eläinten Ystävä

Kalle oli metsuri,
Kunnes ern hn huomasi,
Kuinka oravat ja muutkin sytyttivt hnen Pikku-Kallensa tuleen.
Kalle viihtyi entistkin paremmin,
Koska joka kerta hn tunsi palavaa intohimoa elimen hnen kohdalleen.
Kalle, oli ollut tavallinen naista rakastava suomalainen mies,
Ja josta oli tullut tavallinen elimi mies.
oli tullut kaapista ulos.

Perkele!

M oon Kalle, menin taikka alle,
Se paremmalle,
Kun on iso nalle.
se tykk oravista,
Lehmist,
Ja elimist rakkahista.

otti lopputilin,
Sitten esiin pilin.
metsst poroja,
Ne metsn horoja.
Kalle naisista tykks,
Lopulta miehille lykks.
huomas, hyv on tulos
Ja huusi: "Olen tullut ulos!"
se elukoista kiihottuu,
Nkyy iso ja suu.
ky niin kuin tulinen kuu
Ja jnikselle: "I love you!"
Kalle ei turhia ota,
Kunhan alla on peura ja
Ja ompi sininen potta.
Kallelle kelpaa tai rotta.
Viime vuonna Kalle kvi
Vhn hrn rassaamassa.
sanottiin "Buena" ja "S",
Mutta Kalle se nussi gerbiilii.
sit on monenlaisia ukkoja,
Mutta hamusteli taistelukukkoja.
Kalle se Suomeen kki,
ja psi karhun skki.

M oon Kalle, menin taikka alle,
Se paremmalle,
Kun on iso nalle.
Ka-Ka-Kalle se oravista,
Lehmist,
Ja kaikista rakkahista.

Hei, hei, sin! sit arvaa?
On Kalle harvaa,
Ja on oltava karvaa.
Kalle ei yhtn tippaa,
Munaa dippaa,
Ja kanssa leikkii homohippaa.

Kallelle virus jo tarttu,
Kallelle kelpaa uros tai narttu.
Kallen on sutjakan vakaa,
Ottipa eest tai takaa.
Oli elukka kaunis tai ruma,
nousee pksyss muna.
Kalle on kuin rasvainen tunkki,
seksiorjana on plypunkki.
Kalle se heiluttaa heppi,
Ilmaan huitoo ja keppi.
Kalle se elimist,
tai pienist.
Tietenkn ei elimet anna,
Silloin Kallen tytyy panna.
Ne pivt on niin kuin menkat,
Mut huomenna taas nainti-enkat.

M oon Kalle, plle taikka alle,
Se paremmalle,
Kun on iso nalle.
se tykk oravista,
Lehmist,
Ja kaikista rakkahista.

Hei, hei, sin! Etks sit
On Kalle harvaa,
Ja anuksessa on karvaa.
ei ryypp yhtn tippaa,
Munaa dippaa,
Ja poron kanssa homohippaa.

tarttuu Kallen kieleen,
Runkkaava karhu on mieleen.
omatunto on joskus huono,
Kunnes krkkyy sudenkuono.
Ehkp on vhn sairas,
puuhevosen pyllyyn rein kairas.
Paikkana oli sitten tai ranta,
Kallen terskassa lehmnlanta.
Kalle se "Rallatiraa",
Sill Kallea panettaa.
Etana, leijona, tai siili,
on perss kuin kiimanen hiiri.
Kalle ei kaipaa,
Ja elimille "Naikaa, naikaa!"
se huutaa: "Tulen tlt!"
Ja vhn lerssinpt.

lytisin sen elimen,
Mist pidn
Mist? Mist? Mist? Mist? Mist?
Mist sen elimen,
Josta pidn
Mist? Mist? Mist? Mist?

M oon Kalle, menin plle alle,
Se paremmalle,
Kun on iso nalle.
Ka-Ka-Kalle se oravista,
Lehmist,
Ja elimist rakkahista.

Hei, hei, sin! Etks sit
On sorttii harvaa,
Ja on oltava karvaa.
Kalle ei ryypp tippaa,
elimiss dippaa,
Ja kanssa leikkii homohippaa.