Luyện nghe bài hát Kalle, Eläinten Ystävä

Kalle oli metsuri,
Kunnes ern hn huomasi,
Kuinka oravat ja muutkin metsnelimet sytyttivt Pikku-Kallensa tuleen.
Kalle viihtyi entistkin paremmin,
Koska kerta hn tunsi palavaa intohimoa elimen osuttua hnen kohdalleen.
Kalle, joka oli ollut tavallinen rakastava suomalainen mies,
Ja oli tullut tavallinen elimi rakastava mies.
Kalle oli tullut ulos.

Perkele!

M oon Kalle, plle taikka alle,
Se paremmalle,
Kun on iso nalle.
se tykk oravista,
Lehmist,
Ja elimist rakkahista.

Kalle lopputilin,
Sitten veti pilin.
metsst poroja,
Ne metsn horoja.
Ennen naisista tykks,
Lopulta muille lykks.
Kalle huomas, hyv on
Ja huusi: "Olen kaapista ulos!"
se elukoista kiihottuu,
Nkyy iso ja suu.
ky niin kuin tulinen kuu
Ja huutaa jnikselle: "I you!"
Kalle ei paineita ota,
Kunhan on peura ja kota
Ja ompi sininen potta.
Kallelle kelpaa tai rotta.
Viime Kalle kvi Espanjassa
Vhn hrn rassaamassa.
Kallelle "Buena" ja "S",
Mutta se nussi vain gerbiilii.
Siell sit on ukkoja,
Mutta hamusteli taistelukukkoja.
Kalle se Suomeen kki,
ja psi nuolemaan skki.

M oon Kalle, menin taikka alle,
Se paremmalle,
Kun on iso nalle.
se tykk oravista,
Lehmist,
Ja kaikista rakkahista.

Hei, hei, sin! Etks sit
On sorttii harvaa,
Ja on oltava karvaa.
ei ryypp yhtn tippaa,
Munaa dippaa,
Ja kanssa leikkii homohippaa.

Kallelle virus jo tarttu,
Sill Kallelle uros tai narttu.
Kallen tahti on vakaa,
Ottipa elukkaa tai takaa.
Oli elukka sitten tai ruma,
Kallella pksyss muna.
Kalle on kaunis kuin tunkki,
seksiorjana on plypunkki.
Kalle se metsss heppi,
huitoo ruoskaa ja keppi.
Kalle se elimist,
tai pienist.
Tietenkn aina ei anna,
Silloin Kallen tytyy panna.
Ne pivt on Kallelle kuin menkat,
Mut huomenna tehdn nainti-enkat.

M oon Kalle, menin plle alle,
Se paremmalle,
Kun on iso nalle.
Ka-Ka-Kalle se oravista,
Lehmist,
Ja kaikista rakkahista.

Hei, hei, sin! sit arvaa?
On Kalle harvaa,
Ja on oltava karvaa.
Kalle ei yhtn tippaa,
elimiss dippaa,
Ja poron leikkii homohippaa.

Karvoja tarttuu kieleen,
Runkkaava on Kallen mieleen.
Kallen omatunto on huono,
pyllyss krkkyy sudenkuono.
Ehkp on vhn sairas,
Koska puuhevosen rein kairas.
Paikkana oli sitten tai ranta,
Haisee Kallen lehmnlanta.
Kalle se "Rallatiraa",
Kallea taitaa panettaa.
Etana, leijona, tai siili,
on perss kuin kiimanen hiiri.
Kalle ei kaipaa,
Ja huutaa: "Naikaa, naikaa!"
Kalle se "Tulen tlt!"
Ja vhn lerssinpt.

Mist sen elimen,
Mist eniten?
Mist? Mist? Mist? Mist? Mist?
lytisin sen elimen,
Josta pidn
Mist? Mist? Mist? Mist?

M oon Kalle, plle taikka alle,
Se paremmalle,
Kun on iso nalle.
Ka-Ka-Kalle se oravista,
Lehmist,
Ja kaikista rakkahista.

Hei, hei, sin! sit arvaa?
On sorttii harvaa,
Ja anuksessa on karvaa.
ei ryypp yhtn tippaa,
Munaa dippaa,
Ja poron leikkii homohippaa.