Kalle, Eläinten Ystävä

Kalle oli tavallinen metsuri,
Kunnes ern pivn hn huomasi,
Kuinka oravat ja muutkin metsnelimet sytyttivt hnen Pikku-Kallensa tuleen.
Kalle viihtyi tist entistkin paremmin,
Koska joka kerta hn tunsi palavaa intohimoa elimen osuttua hnen kohdalleen.
Kalle, joka oli ollut tavallinen naista rakastava suomalainen mies,
Ja josta oli tullut tavallinen elimi rakastava mies.
Kalle oli tullut kaapista ulos.

Perkele!

M oon Kalle, menin plle taikka alle,
Se tuntuu paremmalle,
Kun syliss on iso nalle.
Ka-Ka-Kalle se tykk oravista,
Lehmist, lampahista
Ja kaikista elimist rakkahista.

Kalle otti lopputilin,
Sitten veti esiin pilin.
Etsi metsst poroja,
Ne olivat metsn horoja.
Ennen Kalle naisista tykks,
Lopulta muille miehille lykks.
Kalle huomas, hyv on tulos
Ja huusi: "Olen tullut kaapista ulos!"
Kalle se elukoista kiihottuu,
Nkyy iso ja vaahtonen suu.
Kuumana ky niin kuin tulinen kuu
Ja huutaa jnikselle: "I love you!"
Kalle ei turhia paineita ota,
Kunhan alla on peura ja kota
Ja nurkassa ompi sininen potta.
Kallelle kelpaa hiiri tai rotta.
Viime vuonna Kalle kvi Espanjassa
Vhn hrn pylly rassaamassa.
Kallelle sanottiin "Buena" ja "S",
Mutta Kalle se nussi vain gerbiilii.
Siell sit on monenlaisia ukkoja,
Mutta Kalle hamusteli taistelukukkoja.
Kalle se palasi Suomeen kki,
ja psi nuolemaan karhun skki.

M oon Kalle, menin plle taikka alle,
Se tuntuu paremmalle,
Kun syliss on iso nalle.
Ka-Ka-Kalle se tykk oravista,
Lehmist, lampahista
Ja kaikista elimist rakkahista.

Hei, hei, sin! Etks sit arvaa?
On Kalle sorttii harvaa,
Ja anuksessa on oltava karvaa.
Kalle ei ryypp yhtn tippaa,
Munaa elimiss dippaa,
Ja poron kanssa leikkii homohippaa.

Kallelle muutama virus jo tarttu,
Sill Kallelle kelpaa uros tai narttu.
Kallen tahti on sutjakan vakaa,
Ottipa elukkaa eest tai takaa.
Oli elukka sitten kaunis tai ruma,
Kallella nousee pksyss muna.
Kalle on kaunis kuin rasvainen tunkki,
Kallen seksiorjana on plypunkki.
Kalle se metsss heiluttaa heppi,
Ilmaan huitoo ruoskaa ja keppi.
Kalle se tykk elimist,
Jttilisist tai pienist.
Tietenkn aina ei elimet anna,
Silloin Kallen tytyy pullaa panna.
Ne pivt on Kallelle niin kuin menkat,
Mut huomenna tehdn taas nainti-enkat.

M oon Kalle, menin plle taikka alle,
Se tuntuu paremmalle,
Kun syliss on iso nalle.
Ka-Ka-Kalle se tykk oravista,
Lehmist, lampahista
Ja kaikista elimist rakkahista.

Hei, hei, sin! Etks sit arvaa?
On Kalle sorttii harvaa,
Ja anuksessa on oltava karvaa.
Kalle ei ryypp yhtn tippaa,
Munaa elimiss dippaa,
Ja poron kanssa leikkii homohippaa.

Karvoja tarttuu Kallen kieleen,
Runkkaava karhu on Kallen mieleen.
Kallen omatunto on joskus huono,
Kunnes pyllyss krkkyy sudenkuono.
Ehkp Kalle on vhn sairas,
Koska puuhevosen pyllyyn rein kairas.
Paikkana oli sitten mets tai ranta,
Haisee Kallen terskassa lehmnlanta.
Kalle se laulelee: "Rallatiraa",
Sill Kallea taitaa panettaa.
Etana, leijona, ilves tai siili,
Kalle on perss kuin kiimanen hiiri.
Kalle ei metshommia kaipaa,
Ja elimille huutaa: "Naikaa, naikaa!"
Kalle se huutaa: "Tulen tlt!"
Ja nytt vhn lerssinpt.

Mist lytisin sen elimen,
Mist pidn eniten?
Mist? Mist? Mist? Mist? Mist? Mist?
Mist lytisin sen elimen,
Josta pidn eniten?
Mist? Mist? Mist? Mist? Mist?

M oon Kalle, menin plle taikka alle,
Se tuntuu paremmalle,
Kun syliss on iso nalle.
Ka-Ka-Kalle se tykk oravista,
Lehmist, lampahista
Ja kaikista elimist rakkahista.

Hei, hei, sin! Etks sit arvaa?
On Kalle sorttii harvaa,
Ja anuksessa on oltava karvaa.
Kalle ei ryypp yhtn tippaa,
Munaa elimiss dippaa,
Ja poron kanssa leikkii homohippaa.