Sankaritarina

'Kuolee karja
Kuolee suku
Samaten itse kuolet
Vaan nimi
Ei koskaan kuole
Hlt ken on hyvn saanut'

'Kuolee karja
Kuolee suku
Samaten itse kuolet
Yhden tiedn
Mik' ei kuole
Manalle menneen maine'
(Hvaml)

Jo luku viimeinen saa
Surmansa kohdannut lep sijallaan
Veljet maljan simaa nostavat
Tyhjksi juovat nimeen vainajan

Kaunis laiva kantaakseen saa miehen rauenneen
Laskua tuonpuoleiseen se vartoo rannalla
Aseet, korut, rikkaudet matkamies saa mukaansa
Alla suuren rovion lipuu hautansa
(Ja katso, Voiko toista niin ylvst nky olla
Kuin hiljaisten liekkien kurotus thti kohti)

Kuolemaan me jok'ikinen kuljemme
Jumalat ovat elvt valinneet
Veljemme syliin aaltojen laskemme
J hyvsti, sinut aina muistamme

Kunniaa ei miekka voi taltuttaa
Jumalat ovat sankarit nimenneet
Veljemme tuonen herralle luovutamme
Siis hyvsti kunnes jlleen kohtaamme