Yksinäisen Keijun Tarina

Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin,
että vastatuulessakin lentää jaksaisi.
Kovat oli ajat ollu hällä takana,
mut kuka uskois et on olemassa surullisia keijuja.

Pää painuksisa mainitsi hän kerran murheistaan
Fauni hymähti; ei oo toi tosissaan.
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

On paratiisi meillä täällä näin,
vaan ei aina kaikki koe sitä näin.
Sillä faunin, peikon, keijunkin
suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan.

Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia.
Peikot lohdutteli keijuja, haltiat fauneja.
Kaikkialla huokausten kera toistettiin,
miksi se yhden hengen vaati ennen kuin
me muistettiin.

Ois paratiisi meillä täällä näin,
jos elettäisiin aina lähekkäin.
Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
suru silloin kiinni saa,
se ei vie mukanaan.

Ois paratiisi meillä täällä näin,
jos elettäisiin aina lähekkäin.
Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
suru silloin kiinni saa,
se ei vie mukanaan.