Etsijät

Mä näin jo kaukaa, kun hän saapui
mun oven viereen
ja sitoi hevosen mun puiseen kaiteeseen.
Eikä hän peremmälle tullut,
katseli siinä vain,
kun hänen vaatteet hain eteiseen.

Hän sanoi:
"Elämä on lyhyt,
eikä hän ollut vielä löytänyt
sitä mitä hän on etsinyt".

Häl' oli silmissänsä jano
ja vaikka mä näinkin sen,
otin hänet vierellein mun elämään.
Ja siinä seistessäni viel' kuulin,
kun preeria kauemmas,
häntä kutsui tuonnemmas etelään.

Ja elämä on lyhyt,
eikä hän ollut vielä löytänyt
sitä mitä hän on etsinyt.

Ennen kuin nousi ratsullensa,
laski käden poskellein
ja kysyi: "Oi, tyttösein, mua ootathan?"
Ja vaikka sydämeni viel' toivo,
järkeni ennusti: on tuol' joku vielä varmasti
munkaltaista ilman.

Mä sanoin:
"Elämä on lyhyt,
enkä mä oottaa enää pystynyt.
Päivä laskee pian, lähde nyt!"

Niin lähti hän ja rakkautensa
vei kauas mukanaan,
rinnan alla suurempaan maailmaan.
Mä siinä lakaisin kuistin ja oven
auki jätin toiselle, etsijälle uudelle,
joka jo kotiin kaipaa.

Mä mietin:
"Elämä on lyhyt,
mut onko vielä koskaan kukaan löytänyt
sitä mitä hän on etsinyt?"