Suljetun Osaston Astronautti

Olen tytt astronautti, joka pillereit nautti
purkillisen oloon alakuloiseen,
kukaan tahtonut ei mua siks lensin linnunradan luo puuteripilveen kokaiininvalkoiseen,
nyt halaan kuuta, Saturnusta, Plutoa ja Uranusta.
Olen tytt astronautti joka uudestaan palaa aina sidottuna suljettuun osastoon,

ei pakkopaita morsiusmekko oo,

hoitajat sanoo mulle "soo-soo-soo".

Kunnes kotiin taas palaan on kaikki niin kuin aina ennenkin.

Varastin m auton, ideahan oli mauton, ajoin jalokiviliikkeen ikkunaan.
Vilkut kulman takaa kaartoi, virkavalta liikkeen saartoi, maijaan ksiraudoin nin mut kannetaan.
Asemalla revolverin otin ylikonstaapelin, Magnumilla ihmisi uhkailin,
poliisia jalkaan ammuin, vessaan juoksin sinne sammuin, putkan seinustalta viimein hersin.

Potkin, lin ja itkin, rymin putkan lattiaa pitkin, hampaat kaltereihin lin, lasinsirpaleita sin, jlleen pakottivat vuodelepoon mielisairaalaan,

hoitajia purin tahallaan,

viimein vaivuttivat uneen rauhaisaan.

Kunnes kotiin taas palaan on kaikki niin kuin aina ennenkin.

Nyt olen pornothti, joka Reperbahniin lhti, tihin ikiomaan lasivitriiniin,
"kuolemaan on en vartti", sanoi hoitajani Martti, osat koneeni on loppuunkuluneet.