Luyện nghe bài hát Rauniolla

Kuun varttuessa
kulki pll veen kaukaa.
Aallot levotonna
sateen pieksem rantaa.

Kauan hiljaisia
salot pohjoisen taivaan.
Vain yksininen vire soi.

karhunkaatajan
maassa saaliin vierell
vaiti suurta saapuvaa.

Ei kukaan tiennyt nhd
ja piv taas.

Kuulkaa korppien
taivaiden,
nin saapuu tuho
maailmaamme.

On se aika jolloin auringon pyr
veren katkeaa.

Liput liehuen
rantakiville astuu.
He miekoin tervehtivt,
vapaudesta saavat.

vieraat yllns
puiseen veriveli tarttuu.
Hn suden mielii taltuttaa.

karhunkaatajan
vastaan krmekielt nyt
ja lpi kurjan sydmen.

Vaan eivt en nouse raunioille
ja laulumme vie.

Kuulkaa metsien
aikojen,
on pyht kaadettu
ja voipunut.

kuoleman sylist
uhmaa vlkkyen.
ksiss jumalten,
maine ikuinen.

Jo syttyvt nuo soihdut, ne krventvt
ja sielut tuomitaan.
Kuinka he jumalat nyt viereltmme,
vaikenevat edess murhaajan.

Kirveenkuva
karhun taistellen,
Ukon sydmess
kaatuu viimeinen.

[English

[AT THE

[AT THE

[TO THE

the growing moon
there drifted a whisper a distant stream.
beating restlessly
the tired shore.

For long the under the northern sky
may have been.
Resounded only a breath of wind.

The of a bear-hunter
lay on the by its prey.
the arrival of a craft.

Yet no one the dawning
and set another day.

Hearken to the cry
all heavens.
Behold as the
of our fall.

It is time for the of the sun
to by the flow of blood.

Under such fair
the steps ashore.
By a his companions salute us,
yet of they may speak.

Dressed in garment
claimed kindred a wooden cross.
strength in wolves he wishes to tame.

The of a bear-hunter
now risen the serpent's tongue.
Striking the vile heart.

Yet no shall rise on the ruins
and our song may drift the wind.

Hear the of the woods
across all times.
stones are overturned
and the so weary.

agleam defies sway
on the lap of death.
Demise in the of gods,
a name forever spoken.

And lo! the torches lit carnage,
condemning all the souls.
How dare bereave us our gods,
now fall silent at murder.

Sign of the on a warrior's chest
he like a bear.
With strength of Ukko deep in his
the man now may fall.

[AT THE