Luyện nghe bài hát Meidän On Annettu Pudota

ktil ensisynnyttj,
potra poikalapsi maailmaan:
kiljuvat kiloa.
ja niin, niin,
kerran niin pudottiin.
ja kehtoon
tai lehtoon,
vaan,
me pudotaan...
.tarhoihin, ja virastokytviin.
poikapolo idiltn niin:
"emo, sst, pahasta pst!"
ja jo
pudottiin, oi!
iti vapisevaa
syleili,
tytisi tyhjyyteen, lauloi:
alassyksy nyt,
kukaan ei kiinni ota.
on hyv hyljnnyt meidt,
ja Luoja pudota.
veli pysy vaiti vaan,
silmiin tuijota
kun kutsuu urheita
hn joka meidn pudota.
on annettu pudota"
Luojan pikku piipertjt
syden, juoden, itkien,
menevt, lisntyvt,
tyttvt ja maat.
kunnes joskus vuorollaan
tullaan
yll
tarkoin kerrotaan,
ja milloin kutakin odotetaan...
alassyksy nyt...
eik thn lhde kysyttyn keist
kukaan,
omille harharetkilleen jokainen viskataan
mukaan...
ja jonain hn pakkaa laukkunsa,
autoonsa, ja ties minne ajaa...
.suuren metsn taa, autio maa
valtavaa ympri. sen reunalla
hn riisuu takkinsa, hn paitansa,
housut, kengt, nyt unohtaa,
sulkee ja luottaen onneensa
syvyyksiin hn sukeltaa:
putoaa minuutin, toisenkin,
pumpuliin, ollen perill kai.
silloin esiin hymyilev hahmo
astuu, "milt tuntui?
ei hullumpaa, vai?"