Luyện nghe bài hát Meidän On Annettu Pudota

ktil ensisynnyttj,
potra poikalapsi mtkhti
kuusi kiloa.
ja niin, niin,
ensi niin pudottiin.
ja matkalla
tai lehtoon,
vaan,
me pudotaan...
.tarhoihin, ja virastokytviin.
idiltn pyysi niin:
"emo, minut sst, pst!"
ja jo
pudottiin, oi!
iti vapisevaa
syleili,
lankulta tyhjyyteen, lauloi:
alassyksy nyt,
siit ei kiinni ota.
on hyv hyljnnyt meidt,
ja Luoja pudota.
siis pysy vaiti vaan,
silmiin pimeyttkin
kun kutsuu urheita
hn antoi meidn pudota.
on annettu pudota"
Luojan pikku putoavat
syden, juoden, itkien,
menevt, lisntyvt,
tyttvt ja maat.
kunnes jokaista vuorollaan
tullaan
yll
tarkoin kerrotaan,
miss ja milloin odotetaan...
alassyksy nyt...
eik thn lhde kysyttyn keist
kukaan,
omille harharetkilleen jokainen vain
mukaan...
ja aamuna hn pakkaa laukkunsa,
autoonsa, ja ties minne ajaa...
.suuren metsn taa, autio maa
kraatteria ympri. sen reunalla
hn takkinsa, hn riisuu paitansa,
housut, kengt, nyt unohtaa,
sulkee silmns ja luottaen
kuilun hn sukeltaa:
minuutin, putoaa toisenkin,
putoaa pumpuliin, ollen kai.
silloin hmrst esiin hahmo
astuu, "milt tuntui?
ei hullumpaa, vai?"