Luyện nghe bài hát Meidän On Annettu Pudota

ktil ensisynnyttj,
potra poikalapsi maailmaan:
kiljuvat kiloa.
ja niin, niin,
ensi kerran pudottiin.
ja matkalla
tai lehtoon,
vaan,
me pudotaan...
.tarhoihin, ja virastokytviin.
poikapolo idiltn pyysi
"emo, minut sst, pst!"
ja jo
pudottiin, oi!
iti vapisevaa
syleili,
tytisi tyhjyyteen, lauloi:
alkoi nyt,
siit ei kiinni ota.
on hyv haltijatar meidt,
ja antanut pudota.
siis pysy vaiti vaan,
pimeyttkin tuijota
kun kutsuu urheita
hn antoi meidn pudota.
meidn on pudota"
Luojan pikku piipertjt
syden, juoden, itkien,
menevt, lisntyvt,
tyttvt ja maat.
joskus jokaista vuorollaan
tullaan
yll
tarkoin kerrotaan,
miss ja kutakin odotetaan...
jatkuu nyt...
eik thn leikkiin lhde keist
kukaan,
omille harharetkilleen jokainen vain
mukaan...
ja aamuna hn pakkaa laukkunsa,
astuu autoonsa, ja ties ajaa...
.suuren metsn taa, autio maa
kraatteria ympri. sen reunalla
hn takkinsa, hn riisuu paitansa,
housut, kengt, nyt unohtaa,
silmns ja luottaen onneensa
kuilun hn sukeltaa:
minuutin, putoaa toisenkin,
putoaa pumpuliin, perill kai.
silloin esiin hymyilev hahmo
astuu, "milt tuntui?
ei hullumpaa, vai?"