Luyện nghe bài hát Meidän On Annettu Pudota

ktil ensisynnyttj,
poikalapsi mtkhti maailmaan:
kiljuvat kiloa.
ja niin, niin,
ensi kerran pudottiin.
ja kehtoon
tai lehtoon,
vaan,
me pudotaan...
.tarhoihin, ja virastokytviin.
poikapolo idiltn niin:
"emo, sst, pahasta pst!"
ja jo
pudottiin, oi!
iti varsaansa
syleili,
tytisi lankulta tyhjyyteen,
alkoi nyt,
siit ei kiinni ota.
on hyv hyljnnyt meidt,
ja Luoja pudota.
veli pysy vaiti vaan,
silmiin tuijota
kun urheita uhrejaan
hn joka meidn pudota.
on annettu pudota"
Luojan pikku putoavat
syden, juoden, itkien,
menevt, lisntyvt,
tyttvt ja maat.
kunnes joskus jokaista
tullaan
yll
tarkoin kerrotaan,
miss ja milloin odotetaan...
jatkuu nyt...
eik thn leikkiin lhde kysyttyn
kukaan,
omille jokainen vain viskataan
mukaan...
ja aamuna hn pakkaa laukkunsa,
astuu autoonsa, ja ties ajaa...
.suuren taa, miss autio maa
kraatteria ympri. sen reunalla
hn takkinsa, hn riisuu paitansa,
housut, kengt, nyt unohtaa,
sulkee silmns ja onneensa
kuilun syvyyksiin hn
putoaa minuutin, toisenkin,
putoaa pumpuliin, ollen kai.
silloin hmrst esiin hymyilev
astuu, kysyy: "milt
ei hullumpaa, vai?"