Luyện nghe bài hát Meidän On Annettu Pudota

ktil ensisynnyttj,
potra poikalapsi maailmaan:
kiljuvat kiloa.
ja niin, niin,
ensi kerran pudottiin.
ja matkalla
tai lehtoon,
vaan,
me pudotaan...
.tarhoihin, ja virastokytviin.
poikapolo idiltn pyysi
"emo, minut sst, pst!"
ja jo
pudottiin, oi!
iti vapisevaa
syleili,
lankulta tyhjyyteen, lauloi:
alassyksy nyt,
siit kukaan ei ota.
on hyv haltijatar meidt,
ja Luoja pudota.
veli pysy vaiti vaan,
silmiin tuijota
kun urheita uhrejaan
hn joka meidn pudota.
meidn on pudota"
Luojan pikku piipertjt
syden, juoden, itkien,
menevt, lisntyvt,
tyttvt ja maat.
kunnes joskus vuorollaan
kutsumaan:
yll
tarkoin kerrotaan,
miss ja milloin odotetaan...
jatkuu nyt...
eik thn leikkiin lhde keist
kukaan,
omille harharetkilleen jokainen vain
mukaan...
ja aamuna hn pakkaa laukkunsa,
astuu autoonsa, ja ties ajaa...
.suuren metsn taa, autio maa
valtavaa ympri. sen reunalla
hn takkinsa, hn riisuu paitansa,
housut, kengt, nyt unohtaa,
sulkee ja luottaen onneensa
syvyyksiin hn sukeltaa:
putoaa minuutin, toisenkin,
pumpuliin, ollen perill kai.
silloin esiin hymyilev hahmo
astuu, kysyy: "milt
ei hullumpaa, vai?"