Luyện nghe bài hát Meidän On Annettu Pudota

ktil ensisynnyttj,
potra poikalapsi mtkhti
kiljuvat kiloa.
ja niin, niin,
ensi kerran pudottiin.
ja matkalla
tai lehtoon,
vaan,
me pudotaan...
.tarhoihin, ja virastokytviin.
poikapolo idiltn niin:
"emo, sst, pahasta pst!"
ja jo
pudottiin, oi!
iti varsaansa
syleili,
lankulta tyhjyyteen, lauloi:
alassyksy nyt,
kukaan ei kiinni ota.
on hyv haltijatar meidt,
ja antanut pudota.
veli pysy vaiti vaan,
silmiin pimeyttkin
kun kutsuu urheita
hn antoi meidn pudota.
meidn on pudota"
Luojan pikku putoavat
syden, juoden, itkien,
menevt, lisntyvt,
taivaat ja maat.
kunnes joskus vuorollaan
kutsumaan:
yll
tarkoin kerrotaan,
miss ja kutakin odotetaan...
jatkuu nyt...
eik thn leikkiin lhde keist
kukaan,
omille harharetkilleen vain viskataan
mukaan...
ja jonain hn pakkaa laukkunsa,
astuu autoonsa, ja minne ajaa...
.suuren taa, miss autio maa
kraatteria valtavaa ympri. sen
hn takkinsa, hn riisuu paitansa,
housut, kengt, nyt unohtaa,
sulkee silmns ja luottaen
kuilun syvyyksiin hn
minuutin, putoaa toisenkin,
putoaa pumpuliin, perill kai.
silloin esiin hymyilev hahmo
astuu, kysyy: "milt
ei hullumpaa, vai?"