Luyện nghe bài hát Meidän On Annettu Pudota

ktil ensisynnyttj,
potra mtkhti maailmaan:
kiljuvat kiloa.
ja niin, niin,
ensi niin pudottiin.
ja kehtoon
tai lehtoon,
vaan,
me pudotaan...
.tarhoihin, ja virastokytviin.
idiltn pyysi niin:
"emo, minut sst, pst!"
ja jo
pudottiin, oi!
iti varsaansa
syleili,
tytisi tyhjyyteen, lauloi:
alassyksy nyt,
siit ei kiinni ota.
on hyv hyljnnyt meidt,
ja antanut pudota.
siis pysy vaiti vaan,
pimeyttkin tuijota
kun kutsuu uhrejaan
hn joka meidn pudota.
on annettu pudota"
Luojan pikku piipertjt
syden, juoden, itkien,
menevt, lisntyvt,
tyttvt ja maat.
joskus jokaista vuorollaan
tullaan
yll
tarkoin kerrotaan,
miss ja kutakin odotetaan...
jatkuu nyt...
eik thn leikkiin kysyttyn keist
kukaan,
omille harharetkilleen vain viskataan
mukaan...
ja jonain aamuna hn laukkunsa,
astuu autoonsa, ja minne ajaa...
.suuren metsn taa, autio maa
valtavaa ympri. sen reunalla
hn riisuu takkinsa, hn paitansa,
housut, kengt, nyt unohtaa,
sulkee silmns ja luottaen
kuilun syvyyksiin hn
minuutin, putoaa toisenkin,
putoaa pumpuliin, perill kai.
silloin hmrst esiin hahmo
astuu, "milt tuntui?
ei hullumpaa, vai?"