Luyện nghe bài hát Meidän On Annettu Pudota

ktil ensisynnyttj,
potra poikalapsi maailmaan:
kuusi kiloa.
ja niin, niin,
ensi niin pudottiin.
ja kehtoon
tai lehtoon,
vaan,
me pudotaan...
.tarhoihin, ja virastokytviin.
poikapolo idiltn pyysi
"emo, minut sst, pst!"
ja jo
pudottiin, oi!
iti vapisevaa
syleili,
lankulta tyhjyyteen, lauloi:
alassyksy nyt,
siit ei kiinni ota.
on hyv hyljnnyt meidt,
ja Luoja pudota.
siis pysy vaiti vaan,
pimeyttkin tuijota
kun urheita uhrejaan
hn antoi meidn pudota.
meidn on pudota"
Luojan pikku putoavat
syden, juoden, itkien,
menevt, lisntyvt,
tyttvt ja maat.
kunnes jokaista vuorollaan
tullaan
yll
tarkoin kerrotaan,
miss ja milloin odotetaan...
jatkuu nyt...
eik thn leikkiin lhde keist
kukaan,
harharetkilleen jokainen vain viskataan
mukaan...
ja jonain hn pakkaa laukkunsa,
astuu autoonsa, ja minne ajaa...
.suuren metsn taa, miss maa
kraatteria valtavaa ympri. sen
hn riisuu takkinsa, hn paitansa,
housut, kengt, nyt unohtaa,
sulkee silmns ja onneensa
kuilun syvyyksiin hn
minuutin, putoaa toisenkin,
putoaa pumpuliin, perill kai.
hmrst esiin hymyilev hahmo
astuu, "milt tuntui?
ei hullumpaa, vai?"