Luyện nghe bài hát Meidän On Annettu Pudota

ktil ensisynnyttj,
poikalapsi mtkhti maailmaan:
kiljuvat kiloa.
ja niin, niin,
kerran niin pudottiin.
ja kehtoon
tai lehtoon,
vaan,
me pudotaan...
.tarhoihin, ja virastokytviin.
poikapolo pyysi niin:
"emo, minut sst, pst!"
ja jo
pudottiin, oi!
iti vapisevaa
syleili,
lankulta tyhjyyteen, lauloi:
alassyksy nyt,
kukaan ei kiinni ota.
on hyv haltijatar meidt,
ja Luoja pudota.
veli pysy vaiti vaan,
silmiin pimeyttkin
kun kutsuu uhrejaan
hn antoi meidn pudota.
meidn on pudota"
Luojan pikku putoavat
syden, juoden, itkien,
menevt, lisntyvt,
taivaat ja maat.
kunnes jokaista vuorollaan
tullaan
yll
tarkoin kerrotaan,
miss ja kutakin odotetaan...
jatkuu nyt...
eik thn leikkiin kysyttyn keist
kukaan,
harharetkilleen jokainen vain viskataan
mukaan...
ja jonain aamuna hn laukkunsa,
astuu autoonsa, ja ties ajaa...
.suuren metsn taa, miss maa
kraatteria valtavaa ympri. sen
hn takkinsa, hn riisuu paitansa,
housut, kengt, nyt unohtaa,
silmns ja luottaen onneensa
kuilun syvyyksiin hn
putoaa minuutin, toisenkin,
putoaa pumpuliin, perill kai.
silloin hmrst esiin hymyilev
astuu, "milt tuntui?
ei hullumpaa, vai?"