Luyện nghe bài hát Meidän On Annettu Pudota

ktil ensisynnyttj,
poikalapsi mtkhti maailmaan:
kiljuvat kiloa.
ja niin, niin,
ensi kerran pudottiin.
ja kehtoon
tai lehtoon,
vaan,
me pudotaan...
.tarhoihin, ja virastokytviin.
poikapolo idiltn niin:
"emo, sst, pahasta pst!"
ja jo
pudottiin, oi!
iti varsaansa
syleili,
tytisi lankulta tyhjyyteen,
alkoi nyt,
siit ei kiinni ota.
on hyv hyljnnyt meidt,
ja antanut pudota.
veli pysy vaiti vaan,
silmiin tuijota
kun kutsuu urheita
hn antoi meidn pudota.
meidn on pudota"
Luojan pikku piipertjt
syden, juoden, itkien,
menevt, lisntyvt,
tyttvt ja maat.
kunnes joskus jokaista
kutsumaan:
yll
tarkoin kerrotaan,
miss ja kutakin odotetaan...
alassyksy nyt...
eik thn lhde kysyttyn keist
kukaan,
harharetkilleen jokainen vain viskataan
mukaan...
ja jonain hn pakkaa laukkunsa,
autoonsa, ja ties minne ajaa...
.suuren metsn taa, autio maa
valtavaa ympri. sen reunalla
hn takkinsa, hn riisuu paitansa,
housut, kengt, nyt unohtaa,
sulkee silmns ja luottaen
syvyyksiin hn sukeltaa:
putoaa minuutin, toisenkin,
putoaa pumpuliin, ollen kai.
silloin hmrst esiin hymyilev
astuu, "milt tuntui?
ei hullumpaa, vai?"