Luyện nghe bài hát Luopion Veri

Auringon kullanhohde pimeyteen,
valloittajan loppu lähenee.
Usvaisten kansa valmistautuu hyökkäykseen,
isiensä uskon se taistelee.

Kun valo katoaa he marssivat
ja miekat pian ilmassa tanssivat.
Ei henkiin jää, he kaiken tuhoaa.
On vasara heill' kaulalla, ruohikkoon putoaa.

alkakoon...
luopion...

Vihollisen virtaa miekan kahvalle
kun terä sitä janoten jo syvälle.

lapset,
kohtalonne on kirjoitettu teriin.
Liian olette maitamme asuttaneet.

tarvitse vapahtajaanne,
emme valhettanne.
ette voi vapauttaa.

on äitimme,
hänen alttarimme.
kaikkialla ympärillä asustaa.

Hanget säihkyvät, kuohuvat.
Ne ovat,
omaamme emme pois.

Pohjoiseen saapuva,
kaukaa
ja sinne vielä kerran palaamaan.

Sillä jälleen
saalistavat verta.

Kuolema lampaille jotka uskomme,
poistukaa tai kohdatkaa kostomme.
On jumalanne meille olento,
se kadotkoon, vihamme tuntekoon.

Pian armoa jo anotaan, ei näy.
Metsän piiloon samotaan, tie terään käy.
On taistelu voitettu, jo aamu sarastaa,
pian soturimme ratsastaa Tuonelaa.

Tuonelaa...
katoaa...

Vihollisen veri virtaa miekan
kun terä janoten jo syöksyy syvälle.

vuodattakaa... kuolemaa...
kalskahtaa... tuskaa...
Tappakaa... tuhoa...
Terät tanssikaa... janoten...

[English

[BLOOD OF AN

Dying out is the of the sun, darkness
in
and the conqueror so treacherous stands at his end.
The of the deep woods gathering for attack,
for the faith of their fathers' they now all arms.

When the light disappears they march in

and soon their swords made of clatter in the air.
There's no one to survive, everything they destroy.
Sign of the hammer they carry, to the all crosses fall.

Let the begin...
the traitor's end...

The blood of an enemy is down the sword
whilst the blade thirsting for it deeper in.

of the prophet,
your fate is written within the of our blades.
For too long you inhabited our lands.

We do not need savior,
we do not your lies.
is unfettered, no man can set him free.

is our mother,
our on her bosom.
The most sacred of ours everywhere around.

Now see the shine, hear the rapids
rush.
are the gods we worship
and we will not forsake ours.

And you up north,
so far from
where you shall once return.

For once more do our spears on the blood of
the apostates.

to the sheep who deprived us of our faith,
either withdraw from the north or our you shall know.
The god of yours is a distant creature to our folk,
it shall vanish into with our wrath upon.

Soon for mercy with no escape in
sight.
Running through the but never hiding from our blades.
The battle soon is overcome, the rays do rise,
and soon do our great ride onwards to Tuonela.

to Tuonela...
And the is gone...

The blood of an enemy is pouring the sword
the blade thirsting for it dashes deeper in.

Shed the blood... overcome...
the clash of iron... pain overcome...
Kill all... sow destruction...
Clatter in the air... a hunt for blood...