Luyện nghe bài hát Luopion Veri

Auringon kullanhohde pimeyteen,
petollisen loppu lähenee.
Usvaisten kansa valmistautuu hyökkäykseen,
isiensä puolesta se taistelee.

Kun valo katoaa he esiin
ja miekat rautaiset ilmassa tanssivat.
Ei henkiin jää, he kaiken tuhoaa.
On heill' kaulalla, risti ruohikkoon putoaa.

alkakoon...
luopion...

Vihollisen veri virtaa miekan
kun terä sitä jo syöksyy syvälle.

lapset,
kohtalonne on miekkojemme teriin.
kauan olette maitamme asuttaneet.

Emme vapahtajaanne,
emme valhettanne.
Kahlitsematonta voi vapauttaa.

on äitimme,
hänen alttarimme.
Pyhimpämme kaikkialla asustaa.

säihkyvät, kosket kuohuvat.
Ne ovat,
omaamme emme pois.

olitte saapuva,
kaukaa
ja sinne vielä kerran palaamaan.

Sillä keihäämme
saalistavat verta.

Kuolema lampaille riistivät uskomme,
Pohjolasta poistukaa tai kostomme.
On meille vieras olento,
se ikuisuuksiin kadotkoon, tuntekoon.

Pian armoa jo anotaan, ei näy.
Metsän piiloon samotaan, tie terään käy.
On taistelu voitettu, jo aamu sarastaa,
soturimme ratsastaa kohti Tuonelaa.

Tuonelaa...
katoaa...

Vihollisen veri virtaa miekan
kun terä janoten jo syöksyy syvälle.

vuodattakaa... kuolemaa...
kalskahtaa... tuskaa...
Tappakaa... tuhoa...
tanssikaa... verta janoten...

[English

OF AN APOSTATE]

Dying out is the sheen of the sun,
in
and the conqueror so treacherous at his mortal end.
The of the deep woods gathering for attack,
for the faith of their fathers' they now all arms.

the light disappears they march in from

and soon their swords of iron clatter in the air.
no one to survive, everything they will destroy.
Sign of the hammer carry, to the ground all crosses fall.

Let the begin...
the traitor's end...

The of an enemy is pouring down the sword
whilst the blade thirsting for it deeper in.

of the prophet,
your fate is within the steel of our blades.
For too have you inhabited our lands.

We do not your savior,
we do not need lies.
is unfettered, no man can set him free.

is our mother,
our on her bosom.
The most of ours dwell everywhere around.

Now see the shine, hear the rapids
rush.
are the gods we worship
and we will not forsake ours.

And you up north,
so far from
where you shall once return.

For once more do our prey on the blood of
the apostates.

Death to the who deprived us of our faith,
either withdraw from the or our vengeance you shall know.
The god of yours is a distant creature to our folk,
it shall vanish into eternities our wrath upon.

Soon imploring for with no escape in
sight.
Running through the forests but never hiding our blades.
The soon is overcome, the morning rays do rise,
and do our great warriors ride onwards to Tuonela.

to Tuonela...
And the is gone...

The blood of an is pouring down the sword
whilst the thirsting for it dashes deeper in.

the blood... death overcome...
Sound the clash of iron... overcome...
Kill all... sow destruction...
Clatter in the air... a hunt for blood...