Luyện nghe bài hát Luopion Veri

Auringon hiipuu pimeyteen,
petollisen loppu lähenee.
Usvaisten metsien kansa hyökkäykseen,
uskon puolesta se taistelee.

Kun katoaa he esiin marssivat
ja miekat rautaiset ilmassa tanssivat.
Ei henkiin jää, he kaiken tuhoaa.
On vasara kaulalla, risti ruohikkoon putoaa.

alkakoon...
luopion...

Vihollisen virtaa miekan kahvalle
kun terä sitä jo syöksyy syvälle.

lapset,
kohtalonne on kirjoitettu teriin.
Liian olette maitamme asuttaneet.

Emme vapahtajaanne,
valkoista valhettanne.
Kahlitsematonta voi vapauttaa.

on äitimme,
hänen alttarimme.
kaikkialla ympärillä asustaa.

Hanget säihkyvät, kuohuvat.
Ne ovat,
emme anna pois.

Pohjoiseen saapuva,
kaukaa
ja sinne joudutte vielä palaamaan.

Sillä jälleen
luopioiden verta.

Kuolema jotka riistivät uskomme,
poistukaa tai kohdatkaa kostomme.
On jumalanne vieras olento,
se ikuisuuksiin kadotkoon, tuntekoon.

Pian armoa jo anotaan, ei näy.
piiloon samotaan, tie kirveen terään käy.
On koht' voitettu, jo aamu sarastaa,
pian soturimme kohti Tuonelaa.

Tuonelaa...
katoaa...

Vihollisen veri virtaa miekan
kun terä sitä jo syöksyy syvälle.

vuodattakaa... kuolemaa...
kalskahtaa... tuskaa...
Tappakaa... tuhoa...
Terät tanssikaa... janoten...

translation:]

[BLOOD OF AN

Dying out is the sheen of the sun,
in
and the so treacherous stands at his mortal end.
The people of the deep woods for attack,
for the faith of their they now raise all arms.

When the light they march in from

and soon swords made of iron clatter in the air.
There's no one to survive, everything will destroy.
Sign of the hammer they carry, to the ground all fall.

Let the begin...
Until the end...

The blood of an enemy is pouring down the
whilst the blade thirsting for it dashes in.

of the prophet,
your fate is written within the of our blades.
For too long you inhabited our lands.

We do not your savior,
we do not need lies.
is unfettered, no man can set him free.

is our mother,
our on her bosom.
The most sacred of ours dwell around.

Now see the snowdrifts shine, hear the
rush.
They are the we worship
and we will not what's ours.

And you up north,
so far home
where you shall again return.

For once do our spears prey on the blood of
the apostates.

Death to the sheep who us of our faith,
either withdraw from the north or our you shall know.
The god of yours is such a distant to our folk,
it shall vanish into with our wrath upon.

Soon imploring for mercy no escape in
sight.
Running through the forests but never hiding our blades.
The battle soon is overcome, the rays do rise,
and soon do our great warriors onwards to Tuonela.

to Tuonela...
And the is gone...

The blood of an enemy is down the sword
whilst the blade for it dashes deeper in.

the blood... death overcome...
Sound the clash of iron... overcome...
Kill all... sow destruction...
in the air... declare a hunt for blood...