Luyện nghe bài hát Luopion Veri

Auringon hiipuu pimeyteen,
petollisen loppu lähenee.
Usvaisten kansa valmistautuu hyökkäykseen,
uskon puolesta se taistelee.

Kun valo he esiin marssivat
ja rautaiset pian ilmassa tanssivat.
Ei kukaan jää, he kaiken tuhoaa.
On vasara heill' kaulalla, ruohikkoon putoaa.

alkakoon...
luopion...

Vihollisen veri virtaa kahvalle
kun terä sitä janoten jo syvälle.

lapset,
kohtalonne on miekkojemme teriin.
Liian olette maitamme asuttaneet.

Emme vapahtajaanne,
emme valhettanne.
Kahlitsematonta voi vapauttaa.

on äitimme,
hänen alttarimme.
Pyhimpämme kaikkialla asustaa.

säihkyvät, kosket kuohuvat.
Ne ovat,
omaamme emme pois.

Pohjoiseen saapuva,
kaukaa
ja sinne joudutte kerran palaamaan.

Sillä jälleen
luopioiden verta.

Kuolema jotka riistivät uskomme,
Pohjolasta tai kohdatkaa kostomme.
On jumalanne meille olento,
se ikuisuuksiin kadotkoon, tuntekoon.

Pian jo anotaan, ei pelastusta näy.
Metsän piiloon samotaan, tie kirveen käy.
On taistelu voitettu, jo aamu sarastaa,
pian ratsastaa kohti Tuonelaa.

Tuonelaa...
katoaa...

Vihollisen veri virtaa kahvalle
kun sitä janoten jo syöksyy syvälle.

vuodattakaa... kuolemaa...
kalskahtaa... tuskaa...
Tappakaa... tuhoa...
Terät tanssikaa... janoten...

[English

[BLOOD OF AN

out is the sheen of the sun, darkness
in
and the so treacherous stands at his mortal end.
The people of the deep woods for attack,
for the faith of their they now raise all arms.

When the light they march in from

and soon their swords of iron clatter in the air.
There's no one to survive, everything will destroy.
of the hammer they carry, to the ground all crosses fall.

Let the begin...
Until the end...

The blood of an enemy is pouring the sword
whilst the blade thirsting for it dashes in.

of the prophet,
your fate is within the steel of our blades.
For too have you inhabited our lands.

We do not need savior,
we do not your lies.
is unfettered, no man can set him free.

is our mother,
our on her bosom.
The most sacred of dwell everywhere around.

Now see the snowdrifts shine, the rapids
rush.
are the gods we worship
and we will not forsake ours.

And you up north,
so far from
where you once again return.

For once more do our spears prey on the of
the apostates.

Death to the sheep who us of our faith,
either withdraw from the or our vengeance you shall know.
The god of is such a distant creature to our folk,
it shall vanish into eternities with our upon.

Soon imploring for with no escape in
sight.
Running through the but never hiding from our blades.
The soon is overcome, the morning rays do rise,
and soon do our great warriors onwards to Tuonela.

to Tuonela...
And the is gone...

The blood of an enemy is pouring down the
whilst the blade thirsting for it deeper in.

Shed the blood... overcome...
Sound the clash of iron... overcome...
Kill all... sow destruction...
Clatter in the air... declare a for blood...