Luyện nghe bài hát Lintu

tuskin häntä ja kuitenkin
häntä tapaamaan
hän on niin kaunis vieläkin
kun kääntyy minua

yö on minulle viimeinen
kuulen hänen
olen ja väsynyt ihminen
ja lähteä haluan

sinä jo jotakin elämästä
tiedän minäkin
kun vain lakata pelkäämästä
paratiisin saat

hän vielä jatkaa kyynelet
sanaa painottaen
hän pitää kättäni tiukasti
ja silmiin katsoen...

en ketään niistä, joita syliini suljin
sentään rakastin
itken niitä
joiden ohitse
väistin ja pakenin

sillä kun ihmisen lähelle päästin
lähelle itsekin
mutta jos
varjelin ja
heti ja palelin

hänen sammuu, hän huokaisee
otteensa raukeaa
siinä samassa häikäisee
ja huoneen aukeaa

kun jälleen katson häntä, hän
onkin edessäin
ja linnun siipeä valkoista
pidänkin kädessäin

lintu nousee ja jo lehahtaa
minä yksin jään
hahmo taivaan korkeuksiin
huone tyhjyyttään

hiljaa vielä ja muistelen
hänen sanojaan
puoliääneen toistelen
kun on mennyt menojaan...

en kadu ketään niistä, syliini suljin
heitä rakastin
itken niitä, joiden ohitse kuljin
joita väistin ja

sillä aina kun ihmisen lähelle
lähelle itsekin
mutta jos itseäni ja säästelin
heti ja palelin