Luyện nghe bài hát Köyliönjärven Jäällä (Pakanavedet II)

Saapui hän,
käännytetyn
totuuttansa opettamaan vääräuskoisille.
Uhattuna teroittamaan talonpoika -
puolesta metsien, järvien, veljiensä.

(voittajansa)

Korvansa
ymmärtämättömät
Lalli näki orjan taivaan ja sokaisi.
Pian kirveensä yön sydämessä yllätti,
oli veriselle jäälle päättyvä ristin
taival...

"Vaan pian lännestä
laivoja,
tuhansia heitä, saapuivat piispaa kostamaan.
Lukuisten kuluessa,
n-yryyden juurruttaminen viimeiseen pakanakansaan
he sääliä tuntematta mursivat sitkeän
aseillaan.
Viimeisin Henrik alttarille nostatettiin,
ja verityö, tukahdutettu vapauden huuto,
häpeään."

(kohtalonsa)

Niin kunnia sankarilta rohkealta,
rehelliseltä, suoraselkäiseltä.
Valheilla he kansamme pakottivat,
vaan jäätä järven Köyliön he murtaa
saata.

translation:]

[ON THE ICE OF (PAGAN WATERS II)]

And he arrived, the of his converted

to teach this heretic folk his tellings of a truth.
threatened, a simple peasant rushed to sharpen his axe -
to defend the forests, the lakes, his brothers from an fate.

(their vanquisher)

Their to treachery those of less
understanding
saw the heaven for slaves and thus blinded his sight.
Soon in the heart of night his axe a rover by surprise,
to a pond of on ice the path of the cross was to end...

"But soon there hundreds of ships
from the west,
thousands of them who came to the bishop's death.
In the of numerous years,
to imprint humility within the last pagan folk as their
they without pity broke the persistent
with powerful arms.
Henrik, now canonized, was raised the altar,
and the slaying, the cry for freedom of the Finnish,
was to disgrace."

(their destiny)

Thus wrongfully was the honour from a
warrior,
from a man of rightfulness, a of sincerity.
By forcefeeding lies compelled our folk to their faith,
but the ice of Köyliönjärvi they can break.