Luyện nghe bài hát Köyliönjärven Jäällä (Pakanavedet II)

Saapui hän,
käännytetyn
totuuttansa meille vääräuskoisille.
Uhattuna kirvestänsä teroittamaan -
metsien, järvien, säästyneiden veljiensä.

(voittajansa)

Korvansa
antoivat;
Lalli näki orjan ja katseensa sokaisi.
Pian kirveensä yön sydämessä yllätti,
oli veriselle järven jäälle päättyvä
taival...

"Vaan rantautui lännestä
laivoja,
tuhansia heitä, jotka piispaa kostamaan.
Lukuisten kuluessa,
tahtonaan n-yryyden juurruttaminen viimeiseen
he sääliä tuntematta mursivat sitkeän
aseillaan.
Viimeisin Henrik alttarille nostatettiin,
ja verityö, suomalaisten tukahdutettu huuto,
häpeään."

(kohtalonsa)

Niin anastettiin kunnia rohkealta,
rehelliseltä, suoraselkäiseltä.
Valheilla he kansamme pakottivat,
vaan järven Köyliön he eivät murtaa
saata.

[English

[ON THE ICE OF KÖYLIÖNJÄRVI (PAGAN II)]

And he arrived, the of his converted

to teach this heretic folk his of a divine truth.
Feeling threatened, a simple peasant to sharpen his axe -
to defend the forests, the lakes, his from an unseen fate.

(their vanquisher)

Their ears to treachery those of
lent;
Lalli saw the heaven for and thus blinded his sight.
Soon in the heart of night his axe a rover by surprise,
to a pond of on ice the path of the cross was to end...

"But soon there were hundreds of
landing the west,
thousands of them who came to the bishop's death.
In the course of years,
to imprint within the last pagan folk as their will
without pity broke the persistent resistance
with powerful arms.
Henrik, now canonized, was onto the altar,
and the slaying, the cry for freedom of the Finnish,
was to disgrace."

(their destiny)

Thus wrongfully was assumed the from a
warrior,
a man of rightfulness, a defender of sincerity.
By forcefeeding lies they compelled our folk to faith,
but the ice of Köyliönjärvi can never break.