Luyện nghe bài hát Köyliönjärven Jäällä (Pakanavedet II)

Saapui hän,
käännytetyn
totuuttansa meille vääräuskoisille.
Uhattuna teroittamaan talonpoika -
puolesta metsien, järvien, veljiensä.

(voittajansa)

kavaluudelle
ymmärtämättömät
Lalli orjan taivaan ja katseensa sokaisi.
Pian kirveensä harhailijan yön yllätti,
oli järven jäälle päättyvä ristin
taival...

"Vaan rantautui lännestä
laivoja,
tuhansia heitä, jotka piispaa kostamaan.
vuosien kuluessa,
tahtonaan n-yryyden juurruttaminen pakanakansaan
he sääliä mursivat sitkeän vastarinnan
aseillaan.
Viimeisin pyhimyksensä Henrik nostatettiin,
ja verityö, suomalaisten vapauden huuto,
häpeään."

(kohtalonsa)

Niin kunnia sankarilta rohkealta,
rehelliseltä, suoraselkäiseltä.
Valheilla he kansamme pakottivat,
vaan jäätä Köyliön he eivät murtaa
saata.

translation:]

[ON THE ICE OF (PAGAN WATERS II)]

And he arrived, the messenger of his

to teach heretic folk his tellings of a divine truth.
Feeling threatened, a simple peasant to sharpen his axe -
to defend the forests, the lakes, his from an unseen fate.

(their vanquisher)

ears to treachery those of less
understanding
Lalli saw the heaven for slaves and thus his sight.
Soon in the of night his axe took a rover by surprise,
to a pond of on ice the path of the cross was to end...

"But soon were hundreds of ships
landing the west,
thousands of who came to avenge the bishop's death.
In the course of years,
to imprint humility within the pagan folk as their will
they without pity broke the persistent
with their arms.
Henrik, now canonized, was onto the altar,
and the slaying, the repressed cry for of the Finnish,
was to disgrace."

(their destiny)

Thus was assumed the honour from a
warrior,
from a man of rightfulness, a of sincerity.
By forcefeeding they compelled our folk to their faith,
but the ice of they can never break.