Luyện nghe bài hát Köyliönjärven Jäällä (Pakanavedet II)

Saapui hän,
kansan
totuuttansa opettamaan vääräuskoisille.
Uhattuna kirvestänsä teroittamaan -
puolesta metsien, järvien, veljiensä.

(voittajansa)

kavaluudelle
ymmärtämättömät
Lalli näki taivaan ja katseensa sokaisi.
Pian kirveensä yön sydämessä yllätti,
oli veriselle jäälle päättyvä ristin
taival...

"Vaan pian lännestä
laivoja,
tuhansia heitä, jotka saapuivat kostamaan.
vuosien kuluessa,
tahtonaan n-yryyden juurruttaminen pakanakansaan
he sääliä tuntematta sitkeän vastarinnan
aseillaan.
Viimeisin pyhimyksensä Henrik nostatettiin,
ja verityö, suomalaisten tukahdutettu huuto,
häpeään."

(kohtalonsa)

Niin kunnia sankarilta rohkealta,
rehelliseltä, suoraselkäiseltä.
Valheilla he uskoonsa pakottivat,
vaan jäätä järven he eivät murtaa
saata.

[English

[ON THE ICE OF KÖYLIÖNJÄRVI (PAGAN II)]

And he arrived, the messenger of his

to teach this folk his tellings of a divine truth.
Feeling threatened, a simple peasant rushed to his axe -
to the forests, the lakes, his brothers from an unseen fate.

(their vanquisher)

Their to treachery those of less
lent;
Lalli saw the heaven for and thus blinded his sight.
in the heart of night his axe took a rover by surprise,
to a pond of blood on ice the of the cross was to end...

"But soon there were of ships
landing the west,
thousands of them who came to the bishop's death.
In the of numerous years,
to humility within the last pagan folk as their will
without pity broke the persistent resistance
with powerful arms.
Henrik, now canonized, was onto the altar,
and the slaying, the cry for freedom of the Finnish,
was to disgrace."

(their destiny)

wrongfully was assumed the honour from a
warrior,
from a man of rightfulness, a of sincerity.
By forcefeeding lies they compelled our to their faith,
but the ice of Köyliönjärvi they can break.