Luyện nghe bài hát Köyliönjärven Jäällä (Pakanavedet II)

Saapui hän,
käännytetyn
totuuttansa meille vääräuskoisille.
Uhattuna teroittamaan talonpoika -
puolesta metsien, järvien, veljiensä.

(voittajansa)

Korvansa
ymmärtämättömät
Lalli näki taivaan ja katseensa sokaisi.
Pian kirveensä yön sydämessä yllätti,
oli veriselle järven päättyvä ristin
taival...

"Vaan pian lännestä
laivoja,
tuhansia heitä, saapuivat piispaa kostamaan.
Lukuisten kuluessa,
tahtonaan n-yryyden juurruttaminen pakanakansaan
he sääliä tuntematta sitkeän vastarinnan
aseillaan.
Viimeisin pyhimyksensä alttarille nostatettiin,
ja verityö, suomalaisten tukahdutettu huuto,
häpeään."

(kohtalonsa)

Niin anastettiin kunnia rohkealta,
rehelliseltä, suoraselkäiseltä.
Valheilla he kansamme pakottivat,
vaan jäätä järven Köyliön he eivät
saata.

[English

[ON THE ICE OF KÖYLIÖNJÄRVI (PAGAN II)]

And he arrived, the messenger of his

to teach heretic folk his tellings of a divine truth.
Feeling threatened, a simple peasant rushed to his axe -
to defend the forests, the lakes, his brothers from an fate.

(their vanquisher)

Their ears to those of less
understanding
Lalli saw the for slaves and thus blinded his sight.
Soon in the heart of night his axe took a by surprise,
to a pond of blood on ice the of the cross was to end...

"But soon there hundreds of ships
landing the west,
thousands of who came to avenge the bishop's death.
In the course of years,
to imprint humility within the last pagan as their will
they pity broke the persistent resistance
with their arms.
Henrik, now canonized, was onto the altar,
and the slaying, the repressed cry for of the Finnish,
was to disgrace."

(their destiny)

Thus wrongfully was assumed the from a
warrior,
a man of rightfulness, a defender of sincerity.
By forcefeeding they compelled our folk to their faith,
but the ice of Köyliönjärvi they can break.