Luyện nghe bài hát Köyliönjärven Jäällä (Pakanavedet II)

Saapui hän,
kansan
totuuttansa meille vääräuskoisille.
Uhattuna teroittamaan talonpoika -
metsien, järvien, säästyneiden veljiensä.

(voittajansa)

Korvansa
antoivat;
Lalli näki orjan taivaan ja sokaisi.
Pian kirveensä harhailijan yön yllätti,
oli veriselle järven päättyvä ristin
taival...

"Vaan pian lännestä
laivoja,
tuhansia heitä, jotka piispaa kostamaan.
vuosien kuluessa,
tahtonaan n-yryyden juurruttaminen pakanakansaan
he sääliä tuntematta mursivat vastarinnan
aseillaan.
Viimeisin pyhimyksensä alttarille nostatettiin,
ja verityö, tukahdutettu vapauden huuto,
häpeään."

(kohtalonsa)

Niin anastettiin kunnia rohkealta,
rehelliseltä, suoraselkäiseltä.
Valheilla he uskoonsa pakottivat,
vaan jäätä järven Köyliön he eivät
saata.

translation:]

[ON THE ICE OF (PAGAN WATERS II)]

And he arrived, the of his converted

to this heretic folk his tellings of a divine truth.
Feeling threatened, a simple peasant rushed to his axe -
to defend the forests, the lakes, his from an unseen fate.

(their vanquisher)

Their ears to those of less
understanding
saw the heaven for slaves and thus blinded his sight.
Soon in the heart of his axe took a rover by surprise,
to a pond of on ice the path of the cross was to end...

"But soon there hundreds of ships
landing the west,
of them who came to avenge the bishop's death.
In the course of years,
to imprint humility the last pagan folk as their will
they without pity the persistent resistance
with their arms.
Henrik, now canonized, was raised the altar,
and the slaying, the repressed cry for of the Finnish,
was to disgrace."

(their destiny)

wrongfully was assumed the honour from a
warrior,
from a man of rightfulness, a of sincerity.
By lies they compelled our folk to their faith,
but the ice of Köyliönjärvi can never break.