Luyện nghe bài hát Köyliönjärven Jäällä (Pakanavedet II)

Saapui hän,
käännytetyn
totuuttansa opettamaan vääräuskoisille.
kirvestänsä teroittamaan talonpoika -
puolesta metsien, järvien, veljiensä.

(voittajansa)

kavaluudelle
ymmärtämättömät
Lalli näki taivaan ja katseensa sokaisi.
Pian kirveensä harhailijan yön yllätti,
oli veriselle järven jäälle päättyvä
taival...

"Vaan pian rantautui
laivoja,
tuhansia heitä, saapuivat piispaa kostamaan.
Lukuisten kuluessa,
tahtonaan n-yryyden viimeiseen pakanakansaan
he sääliä tuntematta mursivat vastarinnan
aseillaan.
Viimeisin Henrik alttarille nostatettiin,
ja verityö, tukahdutettu vapauden huuto,
häpeään."

(kohtalonsa)

Niin kunnia sankarilta rohkealta,
rehelliseltä, suoraselkäiseltä.
Valheilla he kansamme pakottivat,
vaan järven Köyliön he eivät murtaa
saata.

[English

[ON THE ICE OF (PAGAN WATERS II)]

And he arrived, the messenger of his

to teach this folk his tellings of a divine truth.
Feeling threatened, a peasant rushed to sharpen his axe -
to the forests, the lakes, his brothers from an unseen fate.

(their vanquisher)

Their ears to those of less
understanding
Lalli saw the for slaves and thus blinded his sight.
Soon in the heart of night his axe a rover by surprise,
to a pond of blood on ice the of the cross was to end...

"But soon there were of ships
from the west,
thousands of them who to avenge the bishop's death.
In the course of years,
to imprint humility within the pagan folk as their will
they without pity the persistent resistance
their powerful arms.
Henrik, now canonized, was raised the altar,
and the slaying, the cry for freedom of the Finnish,
was to disgrace."

(their destiny)

Thus wrongfully was assumed the from a
warrior,
a man of rightfulness, a defender of sincerity.
By forcefeeding lies they compelled our to their faith,
but the ice of Köyliönjärvi they can break.