Luyện nghe bài hát Köyliönjärven Jäällä (Pakanavedet II)

Saapui hän,
käännytetyn
opettamaan meille vääräuskoisille.
Uhattuna kirvestänsä teroittamaan -
metsien, järvien, säästyneiden veljiensä.

(voittajansa)

Korvansa
antoivat;
Lalli näki orjan ja katseensa sokaisi.
kirveensä harhailijan yön sydämessä yllätti,
oli veriselle järven jäälle päättyvä
taival...

"Vaan pian lännestä
laivoja,
tuhansia heitä, saapuivat piispaa kostamaan.
vuosien kuluessa,
tahtonaan n-yryyden juurruttaminen pakanakansaan
he sääliä mursivat sitkeän vastarinnan
aseillaan.
Viimeisin Henrik alttarille nostatettiin,
ja verityö, tukahdutettu vapauden huuto,
häpeään."

(kohtalonsa)

Niin kunnia sankarilta rohkealta,
rehelliseltä, suoraselkäiseltä.
Valheilla he kansamme pakottivat,
vaan jäätä järven he eivät murtaa
saata.

[English

[ON THE ICE OF (PAGAN WATERS II)]

And he arrived, the messenger of his

to teach this heretic his tellings of a divine truth.
Feeling threatened, a simple rushed to sharpen his axe -
to defend the forests, the lakes, his brothers an unseen fate.

(their vanquisher)

Their to treachery those of less
lent;
Lalli saw the heaven for and thus blinded his sight.
Soon in the heart of night his axe took a by surprise,
to a pond of blood on ice the path of the was to end...

"But soon there were hundreds of
landing the west,
thousands of who came to avenge the bishop's death.
In the course of years,
to imprint humility within the last folk as their will
they without pity the persistent resistance
with powerful arms.
Henrik, now canonized, was raised the altar,
and the slaying, the repressed cry for of the Finnish,
was to disgrace."

(their destiny)

wrongfully was assumed the honour from a
warrior,
from a man of rightfulness, a of sincerity.
By lies they compelled our folk to their faith,
but the ice of they can never break.