Luyện nghe bài hát Köyliönjärven Jäällä (Pakanavedet II)

Saapui hän,
kansan
totuuttansa meille vääräuskoisille.
Uhattuna kirvestänsä teroittamaan -
puolesta metsien, järvien, veljiensä.

(voittajansa)

kavaluudelle
ymmärtämättömät
näki orjan taivaan ja katseensa sokaisi.
Pian kirveensä harhailijan yön yllätti,
oli veriselle järven päättyvä ristin
taival...

"Vaan rantautui lännestä
laivoja,
tuhansia heitä, jotka piispaa kostamaan.
Lukuisten kuluessa,
tahtonaan n-yryyden juurruttaminen viimeiseen
he sääliä tuntematta mursivat sitkeän
aseillaan.
Viimeisin pyhimyksensä Henrik nostatettiin,
ja verityö, suomalaisten tukahdutettu huuto,
häpeään."

(kohtalonsa)

Niin kunnia sankarilta rohkealta,
rehelliseltä, suoraselkäiseltä.
Valheilla he kansamme pakottivat,
vaan jäätä Köyliön he eivät murtaa
saata.

[English

[ON THE ICE OF (PAGAN WATERS II)]

And he arrived, the messenger of his

to teach this heretic his tellings of a divine truth.
Feeling threatened, a simple rushed to sharpen his axe -
to defend the forests, the lakes, his from an unseen fate.

(their vanquisher)

Their ears to treachery of less
lent;
Lalli saw the heaven for and thus blinded his sight.
Soon in the of night his axe took a rover by surprise,
to a pond of on ice the path of the cross was to end...

"But soon there were hundreds of
from the west,
thousands of them who to avenge the bishop's death.
In the course of years,
to imprint humility within the last folk as their will
they without broke the persistent resistance
with powerful arms.
Henrik, now canonized, was onto the altar,
and the slaying, the repressed cry for of the Finnish,
was to disgrace."

(their destiny)

Thus was assumed the honour from a
warrior,
from a man of rightfulness, a of sincerity.
By lies they compelled our folk to their faith,
but the ice of Köyliönjärvi they can break.