Luyện nghe bài hát Köyliönjärven Jäällä (Pakanavedet II)

Saapui hän,
käännytetyn
opettamaan meille vääräuskoisille.
Uhattuna kirvestänsä teroittamaan -
metsien, järvien, säästyneiden veljiensä.

(voittajansa)

Korvansa
ymmärtämättömät
Lalli näki taivaan ja katseensa sokaisi.
Pian kirveensä yön sydämessä yllätti,
oli veriselle järven jäälle ristin
taival...

"Vaan pian rantautui
laivoja,
tuhansia heitä, jotka saapuivat kostamaan.
Lukuisten kuluessa,
tahtonaan juurruttaminen viimeiseen pakanakansaan
he tuntematta mursivat sitkeän vastarinnan
aseillaan.
Viimeisin pyhimyksensä Henrik nostatettiin,
ja verityö, suomalaisten tukahdutettu huuto,
häpeään."

(kohtalonsa)

Niin anastettiin sankarilta rohkealta,
rehelliseltä, suoraselkäiseltä.
Valheilla he kansamme pakottivat,
vaan jäätä järven Köyliön he murtaa
saata.

[English

[ON THE ICE OF KÖYLIÖNJÄRVI (PAGAN II)]

And he arrived, the messenger of his

to teach this folk his tellings of a divine truth.
Feeling threatened, a simple peasant rushed to his axe -
to defend the forests, the lakes, his brothers an unseen fate.

(their vanquisher)

Their to treachery those of less
lent;
Lalli saw the for slaves and thus blinded his sight.
in the heart of night his axe took a rover by surprise,
to a pond of blood on ice the path of the was to end...

"But soon there were hundreds of
from the west,
thousands of them who came to avenge the death.
In the of numerous years,
to humility within the last pagan folk as their will
they without broke the persistent resistance
with their arms.
Henrik, now canonized, was raised the altar,
and the slaying, the cry for freedom of the Finnish,
was to disgrace."

(their destiny)

Thus wrongfully was assumed the from a
warrior,
a man of rightfulness, a defender of sincerity.
By forcefeeding lies they compelled our to their faith,
but the ice of Köyliönjärvi can never break.