Sinä ansaitset kultaa (Vain elämää kausi 7)

Mä vannon vannon vannon
et huomena sekoiluni päättyy
mut jatkan jatkan jatkan
kunnes sun sydämmesi särkyy
Kun riidellään, mä uhriudun
Käytökselläni mursin sut
Sanoit että sä luulit
että sä tunsit mut
Oon niin pahoillani,
etten osannutkaan pysyy aloillani
Kadun pahoi sanojani,
jotka sai sut kerään kamojasi
Tulevaisuus oli meitä varten
mut löin sun selän seinää vasten
vielä ei ollut aika kirkonkellojen eikä lasten

Hei älä ikinä enää
yhdenkään ihmisen anna
sua kohdella niinkuin mä kohtelin,
loukkasin ja haavoitin sua
Älä rakasta ketään
joka voi olla niin julma
mä tiedän että mä loukkasin, loukkasin
ja haavoitin sua
Toivon että hän pitää,
paremmin onnesta huolta
Onnea matkaan, sinä ansaitset kultaa
Kaivoin käteen taas saman kuvan
mietin et kuin pystyit ees rakastaan mua
olin kamala, samalla hajalla
Kenenkään ei ois tarvinnu varastaa sua
Nyt en voi palata majakan luo
Mä kirjotan tätä ja samalla juon
Joskus draamaa tahallaan luon
Sulle kaikki aseet mun lyömiseen tavallaan suon
Tiedän et loukkasin ja haavoitin
Ilkeet sanat tikareiksi tarkoitin
ja vielä kaadoin suolaa haavoihin
tekisin kaiken toisin jos vaan voisin
paljon korjata tahtoisin
ja vielä yhden pyytäisin sulta
älä koskaan rakasta ketään,
joka voi olla niin julma

Hei älä ikinä enää
yhdenkään ihmisen anna
sua kohdella niinkuin mä kohtelin,
loukkasin ja haavoitin sua
Älä rakasta ketään
joka voi olla niin julma
mä tiedän että mä loukkasin, loukkasin
ja haavoitin sua
Toivon että hän pitää,
paremmin onnesta huolta
Onnea matkaan, sinä ansaitset kultaa
Toivon että hän pitää,
paremmin onnesta huolta
Onnea matkaan, sinä ansaitset kultaa