Luyện nghe bài hát Pohjola

Luonto Pohjannaan!
taas hnen nnhd saan?
Milloin saanenkaan
Nhd sdevyll
Ymprity
laineilta Pohjan vetten
Nhd hohtehen, nhd
Lansna unta ma vaan?
Pohjolan nhd saan?

Onhan nytkin sen
Jylht, korkeat,
Viel kaiketi kuohuu;
Totta virrat vuoltuu
uurtehin halki maan?
Eik yh viel
Huhdo rannikkoamme
virtt' eik kuulukkaan?

Milloin, milloin sen nhd
mahti uus',
ihannus,
Mustat ja synkt salot,
Revontulien palot,
luontoa Phojanmaan.
Eik kaikk' ole
Tokko Pohjan kansa
Viel' on vanhassa
Milloin Pohjolan nhd

vankka, mi muinaisin
Seisoi mittehin,
hiihteli, kynti merta,
Tokko nytkin on
Tooko voinee se sodan
Altiiks antaa viel
Est armahan
Milloin, milloin sen nhd

Pohjola, maa
Pohjaton,
Pohjannaula, mua