Luyện nghe bài hát Meid?n On Annettu Pudota

k?til? ensisynnytt?j??,
potra poikalapsi m?tk?hti
kuusi kiloa.
ja niin, niin,
kerran niin pudottiin.
ja matkalla
tai lehtoon,
vaan,
me pudotaan...
.tarhoihin, ja virastok?yt?viin.
poikapolo ?idilt??n niin:
"emo, minut s??st?, p??st?!"
ja jo
pudottiin, oi!
?iti vapisevaa
syleili,
lankulta tyhjyyteen, lauloi:
alassy?ksy nyt,
siit? kukaan ei ota.
on haltijatar hylj?nnyt meid?t,
ja Luoja pudota.
siis pysy vaiti vaan,
silmiin tuijota
kun urheita uhrejaan
h?n antoi meid?n pudota.
on annettu pudota"
Luojan pikku piipert?j?t
sy?den, juoden, itkien,
menev?t, lis??ntyv?t,
taivaat ja maat.
kunnes joskus vuorollaan
kutsumaan:
unessa
yksityiskohdin kerrotaan,
miss? ja kutakin odotetaan...
alassy?ksy nyt...
eik? leikkiin l?hde kysyttyn? keist?
kukaan,
omille harharetkilleen vain viskataan
mukaan...
ja jonain h?n pakkaa laukkunsa,
astuu autoonsa, ja minne ajaa...
.suuren mets?n taa, miss? maa
kraatteria ymp?r?i. sen reunalla
h?n takkinsa, h?n riisuu paitansa,
housut, keng?t, nyt unohtaa,
sulkee silm?ns? ja onneensa
kuilun syvyyksiin h?n
putoaa minuutin, toisenkin,
pumpuliin, ollen perill? kai.
silloin esiin hymyilev? hahmo
astuu, kysyy: "milt?
ei hullumpaa, vai?"