Kunhan Kuluu Viisi Vuotta

san. kalle ahola
sv. kie von hertzen & ahola
olitte kummatkin seitsemntoista
kun lysitte sen suuren kultaisen avaimen
tuntuu kuin siit ikuisuus olisi
vaikka vain viisi vuotta kulunut on
harmaahiuksinen portinvartija hymyili teille ja kumarsi syvn
hopeisen portin takana odotti kaupunki jolla on jumalan kasvot
jokaisen sekunnin mukana muuttuvat muistot
menneet puheet ja asiat
pienest pussista kauneutta pulittaa saa skillisen rumuutta
ootteko nhneet jo tarpeeksi uskoaksenne todeksi kaupungin
jonne sovitte palaavanne vanhoina ja viisaina
kunhan kuluu viisi vuotta palaatte takaisin kaupunkiin
jolla on jumalan kasvot
ei tarvita rahaa, ei loitsujakaan, se kultainen avain on aika
ei tarvita karttaa, ei kompassia, hopeista porttia kannatte mukananne
ja se harmaahiuksinen portinvartija lahjottavissa on avaimella
jos vain lydtte sen niden vuosien jlkeen
niden vuosien, jotka hioivat srmt, repivt siivet
niden vuosien jotka kovalla kdell
kouluttivat itsepisi oppilaitaan
kunhan kuluu viisi vuotta palaatte takaisin kaupunkiin
jolla on jumalan kasvot
ootteko nhneet liikaa uskoaksenne todeksi kaupungin
jonne sovitte palaavanne vanhoina ja viisaina kymmenen vuoden kuluttua
ei tarvita karttaa, ei kompassia...