Kultaista Sadetta

Istutimme omenapuut
valvoimme tuhannet tysikuut
en en hengit reik jiseen
ikkunaan
koputa oveen yksiniseen
jlkeen pakkasten
Hnen hymyns pehme kaari tuo
kuin sumussa saari
uin sen luo
valokuvassa nainen pyrineen
muodista poistuneine hattuineen
kihlattuineen
Nen kaiken, kaiken
Kaunis kuolema
lehdet on silattu jll
kultaista sadetta pni pll
joko ymmrrn mit se opettaa
osasin alkaa
osaanko lopettaa
En silloin tajunnut kaiken nntyvn
en tajunnut kaiken loppuun kntyvn
en en koputa oveen yksiniseen
jlkeen pakkasten
Lehtien seassa kulkien
kellarin ovia sulkien
ajatuksin linnut saatellen
kaikkea kaunista ajatellen
pitklle matkalleen
Ja nen kaiken, kaiken