Kaksi Lastua Vain

Hellän hyväilyn laineiden
päällä peiton suolaisen
sylissä uutta outoa päin
kelluit hetken vierelläin

taival niin pitkä me tehtiin
lokikirja loppuun kirjoitettiin
se menee jotenkin näin

kaksi lastua vain
kellui ajan virrassa rinnakkain
hetkisen kahden halki
päivien kimalluksen
läpi vuosien
ne seilaili pelottomana
lailla laivueen kunnes sammui
moottorinsa tuuli yheinen

me nähtiin miljoonat valot
aallot korkeat kuin kivitalot
koimme kevään tukevan tuoksun
jäisen riitteen alajuoksun

näimme siluetin vapaudenpatsaan
yksinäisenä terästiarassaan
vankina vapaudensaarellaan

kaksi lastua vain
kelluin ajan virrasssa rinnakain
hetkisen kahden halki
päivien kimalluksen
läpi vuosien
ne seilaili pelottomana
lailla laivueen kunnes sammui
mottorinsa tuuli yhteinen

ja he tunsivat tuskat tuulien
ja rajut pyörteet virtojen
imut täyteläisten huulien
kaksi lastua vain rinnakain
polulla vuosimiljoonan mittaisen
me kaksi teimme sen retken
meidän pituisen
silloin meitä työnsi eteenpäin
tuuli yhteinen