Haikara

Olen oppinut elmn viisaasti karusti,
thyilen taivasta, rukoilen Jumalaa,
ja illan suussa kvelen pitkn,
vsytn turhaa ikvni.
Kun notkossa ohdakkeet kahisevat
ja pihlajaterttu on kypsyyttn raskas,
min sepitn hilpeit lauluja
kauniista katoavasta elmst.
Palaan kotiin. Prroinen mairea kissa
kehr ja nuolaisee kttni.
Sahan tornissa jrvenrannalla
loimuaa kirkas tulenliekki.
Harvoin haikara laskeutuu katolle,
sen huuto rikkoo hiljaisuuden.
Jos nyt koputtaisit ovelleni,
en ehk edes kuulisi.