Luyện nghe bài hát Aurinko ja Kuu

"Aurinko ja kuu.
Syttyneet sieltä
missä lehväin suoja kumartuu.

Kai vuosia olen jo
metsien kansojen.
Olen oppinut viisautta
ja karhujen kanssa.

ihmistä en ole kohdannut,
kylänkään sattunut.
en matkaani kotoa.
Kohtalo minne johtaa tie."

tyvenessä
vehreä verelle johdattaa.
maan, taivas kattona,
on kaikella.

"Kai olen jo kulkenut
veljeni lähtöä.
Kunpa minne hän päätyy.
suojelkoot häntä matkallaan."

Järkähtävät kalliot.
kuu ja aurinko.
Tuulet yltyvät, tyyntyvät.
aallot etsivät.

"Taivaalla valaiskaa,
vain minä tarvitsen.
olen syntynyt,
edessäs' mitään en."

translation:]

[THE SUN AND THE

"The sun and the moon.
Lit so far where
the shelter of branches bend over me.

I count it as years that wandered
the folk of the woods.
Wisdom learned from wolves
and I have slept in the of bears.

No man I've met on my way,
no village I've past by.
I couldn't my way from home.
dictates where my road shall turn."

Far far away in the
a verdant path once to blood.
Above the earth heavens as vault,
is an end to all.

"I count it as that I've wandered
just of my brother's departure.
Oh I I was told where he would end up.
May the guard him on his journey."

And the rocks stir.
The and the sun do rove.
Winds are rising, abate.
ships the waves still seek.

"Stars on the sky out,
the fire I need.
From the nature I born,
before thee I fear."